Luonnon monimuotoisuutta metsän ja niityn välimuodoissa

Puustoisia perinneympäristöjä ovat erilaiset metsän ja niityn välimuodot, kuten metsälaitumet, hakamaat, lehdesniityt sekä kaskimetsät. Nämä ympäristöt ovat syntyneet perinteisen karjatalouden, kaskeamisen, lehdestämisen, laiduntamisen ja heinänteon seurauksena. Niittyjä, hakamaita ja laitumia oli ennen huomattavasti enemmän kuin peltoja. Vielä 1960-luvulla metsälaitumia oli Suomessa 1,3 miljoonaa hehtaaria, mutta tämän jälkeen määrä on romahtanut 5000 – 9000 hehtaariin. Metsälaitumia esiintyy etenkin Lounais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Kainuussa. Maisemaltaan avoimempia hakamaita arvioidaan olevan enää 1900 – 3300 hehtaaria, joista suurin osa on Etelä-Suomen keski- ja itäosissa.

Puustoisten perinneympäristöjen taantuminen on vakava ongelma Suomen luonnon monimuotoisuudelle: metsälaitumet, hakamaat ja lehdesniityt on arvioitu äärimmäisen uhanalaisiksi luontotyypeiksi. Perinneympäristöjen häviäminen on vakava uhka myös eliölajistolle, sillä Suomen uhanalaisista lajeista lähes neljännes elää ensisijaisesti perinneympäristöissä. Uusimman uhanalaisuusarvion mukaan perinnebiotoopeilla elää yli 1000 punaiselle listalle kuuluvaa eliölajia. Lajien uhanalaistuminen ei ole ihme, sillä useimpien perinneympäristöjen pinta-ala on vähentynyt yli 90 prosenttia viimeisen 50 vuoden aikana. Syinä tähän ovat olleet maatalouden muuttuminen, laidunnuksen loppuminen ja metsätalouden lisääntyminen.


Puustoiset elinympäristöt ovat nykyään ihmisen ylläpidosta riippuvaisia, sillä nämä elinympäristöt eivät säily ilman aktiivista hoitoa, kuten karjanlaidunnusta tai niittoa. Yksityiset maanomistajat ja muut yksityissektorin käytännön toimijat ovat merkittävässä asemassa näiden perinneympäristöjen hoidossa. Taloudellisia kannustimia hoitoon ovat maatalouden ympäristötuen erityistuki ja metsätalouden ympäristötuki. Puustoinen perinneympäristön voidaan suojella esimerkiksi METSO-ohjelman avulla perustamalla yksityinen suojelualue, jolloin maanomistaja saa täyden kertakorvauksen alueen puustosta.

WWF on käynnistänyt yhdessä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion kanssa hankkeen, joka edistää puustoisten perinneympäristöjen hoitoa Lounais-Suomessa muodostamalla eri sidosryhmistä, kuten metsänomistajista ja karjanomistajista, koostuvan yhteistoimintaverkoston. Yhteistyön tavoitteena on edistää puustoisten perinneympäristöjen ekologisesti kestävää hoitoa laiduntamalla. Hankkeessa esitellään laidunyrittäjien toimintaa ja tehdään tunnetuksi perinneympäristöjen lajiston tilaa.

Hankkeesta on hyötyä niin luonnon monimuotoisuudelle, metsän- ja laiduneläinomistajille kuin matkailuyrittäjillekin. Ennallistamalla ja laiduntamalla avataan sulkeutuneita perinneympäristöjä, mikä parantaa niissä elävien lajien elinolosuhteita. Hanke hyödyttää yksityisiä metsänomistajia, joilla ei ole mahdollisuuksia itse toteuttaa perinneympäristöjen hoitotoimenpiteitä tai selvitellä erilaisia tukimahdollisuuksia. Myös muut osapuolet hyötyvät hoitoon ja laiduntamiseen liittyvästä tiedottamisesta ja kokemusten jakamisesta.


Hanke edistää metsänomistajien ja laiduneläintenomistajien yhteistyötä siten, että metsänomistaja saa mailleen perinneympäristöjä hoitavia eläimiä, ja eläintenomistaja saa laidunalueen eläimilleen. Metsän- ja laiduneläinomistajat voivat keskustella esimerkiksi metsälaitumien vaihdosta ja vuokrauksesta Tapion ja WWF:n järjestämissä paikallistilaisuuksissa. Hanke edistää alueellista yhteistyötä ja luonnonlaidunlihan tuotannon edellytyksiä sekä laidunyrittämisen kannattavuutta. Hanke parantaa myös perinteisiä kulttuuri- ja maisema-arvoja sekä ympäristön tilaa ja viihtyisyyttä. Esimerkiksi maaseutumatkailuyrittäjille hoidetut puustoiset perinneympäristöt sekä laiduntavat eläimet tuovat lisäarvoa matkailuyrittämiseen.

Näiden hyötyjen saavuttamiseksi sekä luontotyyppien ja niissä elävän lajiston uhanalaistumiskehityksen pysäyttämiseksi hoitotoimet tulisi aloittaa mitä pikimmiten kohteilla, joilla ominaispiirteet ovat parhaiten säilyneet.

FM Panu Kunttu
WWF Suomen metsäasiantuntija

MMK Mari Anttila
WWF:n suojeluharjoittelija
www.metsalaidun.fi

Turhat kulut pois metsätaloudesta

Osittain julkaistu 2.8.2013 Helsingin Sanomissa

Metsä on luonnonvara, joka tuottaa puuta, maisemaa, marjoja, sieniä, virkistystä, terveyttä ja paljon muuta ihan ilmaiseksi. Se on tehnyt sitä tuhansia vuosia. Samaa metsää voi hyödyntää samanaikaisesti kaikkiin näihin tarkoituksiin. Perinteisesti metsää hakattiinkin vain harventamalla eli harsimalla isoja, jo korjuukypsiä tukkipuita. Metsä säilyi metsännäköisenä. Tulos oli samalla sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta paras. Talonpoikaisjärki oli viisasta. Tutkimukset ovat sen osoittaneet todeksi.

Yhtäkkiä 60 vuotta sitten kaikki perinteinen romutettiin. Metsänomistajat pakotettiin hakkaamaankin pieniä, halpoja, keskenkasvuisia puita alaharvennuksella ja uudistushakkuulla. Näin meneteltiin, koska kasvava selluteollisuus tarvitsi paljon halpaa raaka-ainetta. Lakia ei muutettu, metsäpoliisi vain tulkitsi samaa lakia toisin eli päinvastaisesti. Metsäomistajien talous romahti. Samasta metsästä saattoi nyt saada vain kerran sadassa vuodessa kunnon tilin. Se edellytti avohakkaamista, joka aiheuttaa suunnattomia kustannuksia taimituotannosta, istutuksesta, heinimisestä, ruohojen polkemisesta ja moneen kertaan ilmaisen luontaisen alikasvoksen raivauksista sekä valtion tukiaisia niihin.

Kaikkea tätä turhaa ja kallista puuhastelua varten on tarvittu massiivinen valtion eli veronmaksajien maksama ohjaus-, neuvonta-, rahoitus- ja valvontajärjestelmä niin ministeriössä kuin kentällä. Pukki pantiin kaalimaan vahdiksi eli sama organisaatio osti, myi, ohjasi, neuvoi, rahoitti, valvoi ja syytti, jopa käytännössä tuomitsi. Vaikka nämä hommat jaettiin kahtia, ne edelleen ovat saman katon alla. Valtio ylläpitää ja rahoittaa pakkojäsenmaksulla metsänomistajien neuvontajärjestelmää eli yksityisluonteisia metsänhoitoyhdistyksiä. Mikään niistä ei ole taloudellisesti vastuussa tekemisistään metsänomistajille, ei edes kansantaloudelle.

Nyt kun valtion talous on kuralla, olisi järkevää lopettaa nämä turhat ja kalliit puuhat ja organisaatiot. Se merkitsisi niihin pakottavasta metsälaista luopumista eikä sen jatkamista lähes entisessä muodossa. Metsät säilyisivät metsinä eli maisemat kauniina eivätkä ne enää muuttuisi avohakkuu- ja taimikkoraiskioiksi. Ne palvelisivat paremmin ihmisten tarpeita ulkoiluun, virkistykseen, marjastukseen, sienestykseen ja moniin muihin niin sanottuihin ekosysteemipalveluihin.

Erkki Lähde
metsänhoidon professori, emeritus
Hyvinkää

Vihapostia Metsänhoitoyhdistykseltä

Sain pari viikkoa sitten iltauutisten aikaan seuraavan tekstiviestin:  

”Hienoja metsiä minulta. Nelosen arvosana teknisen lautakunnan puhjohtajalle kaudelta 09-12. Metsänhoidon valelääkäri, valehtelija. Muista joulun puhelu, mitä valehtelit minusta vihreä kommunisti, metsänhoidon valelääkäri.”

Seuraavana päivänä sama meno jatkui:

”Ei viherpiiper. Näy. Ranualta jo 8 sankkoa hillaa. Yhteiskunnan tuellako elelet? Pannaanko syyniin nuo tukieurosi?”

Lähettäjä on paikallisen metsänhoitoyhdistyksen työntekijä joka on lähettänyt minulle, vaihtelevalla tiheydellä, metsänhoidollisia viestejään jo useamman vuoden ajan. Ensimmäisen viestin loppupuoli viittaa aiempaan yhteydenottoon; tämä tyyppi soitti minulle jouluaaton aattona, haluten jankata samoja asioita. Kun kielsin häntä (jälleen kerran) ottamasta minuun enää mitään yhteyttä, seurauksena oli tekstiviesti joka oli samaa luokkaa kuin ylläolevat.

Päätin joululomien jälkeen ottaa yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Lähetin kirjeen Mhy:n toiminnanjohtaja Kari Salolle jossa kerroin mitä oli tapahtunut sekä sen, että katson toiminnan täyttävän kotirauhan häirinnän ja kunnianloukkauksen tunnuspiirteet. Pyysin toiminnanjohtajalta lausuntoa hyväksyykö hän alaisensa toiminnan ja mikäli ei hyväksy, mihin toimenpiteisiin hän ryhtyy jotta asia korjaantuisi. Mikä olikaan vastaus? Toiminnanjohtajan pahoitteli mielipahaa, mutta katsoi että tyyppi on toiminut yksityishenkilönä eikä asia kuulu metsähoitoyhdistykselle tai sen hallitukselle.

Niinpä niin. Tämä ”yksityishenkilö” on lähettänyt viestejään mm. Mhy:n sähköpostiosoitteesta virka-aikaan.

En halua ottaa kantaa tämän viestien lähettelijän henkiseen tilaan, kaikki vetäkööt omat johtopäätöksensä tekstiviestien sisällöstä. Mutta huolestuttavampaa on, että tällaista toimintaa edelleenkin siedetään metsänhoitoyhdistyksissä, saatetaanpa antaa hiljainen hyväksyntäkin. Olen vuosien mittaan ottanut useampaan kertaan yhteyttä metsänhoitoyhdistyksen johtoportaaseen asiassa ja saanut vain hiljaista pahoittelua ja vaimeita lupauksia asian korjaantumiseksi. Mitään konkreettista asialle en tiedä tapahtuneen. Eihän tällainen ”hyväveli-kerho” toisiaan noki.

Omalta osaltani kyseessä on loppujen lopuksi varsin pienestä kiusasta, mutta se antaa mielikuvan siitä minkälaisella terrorilla suomalaista metsänomistajaa on takavuosikymmeninä hallittu. Räikeimmillään toimet ovat käsittäneet mm. metsänomistajan tahdon vastaisia avohakkuita. Myös metsäoikeudenkäynnit ovat usein olleet suoranaisia oikeusmurhia, sellaisia jossa oikeudenpalvelijat ovat sokeasti uskoneet siihen mitä metsäviranomaiset ovat heille väittäneet kun taas metsänomistaja on ollut lähtökohtaisesti syyllinen. Näin toimien onkin saatu metsänomistajien suuri enemmistö nielemään metsänviljelyideologia (ja siitä johtuvat menetykset) mukisematta.

Mutta ajat muuttuvat, vaikkakin hitaasti. Nyt on aika tällaisten tarinoitten tulla julkisuuteen. Mikäli sinulla on omakohtaisia kokemuksia metsänhoidon terrorista, tuoreista tai vanhoista, tämä blogi on kanava niitten julkaisemiseen. Omalta osaltani lupaan palata aiheeseen mikäli tarina jatkuu.

Sakari Hankonen
puheenjohtaja
Ekometsätalouden liitto ry
sakari.hankonen-@-gmail.com