torstai 24. huhtikuuta 2014

Liito-oravametsienkin puolesta!

Minulla on sellainen käsitys, että liito-oravat ja me ihmiset viihdymme samanlaisissa METSISSÄ eli jos metsät vaikuttaisivat hakkuiden jälkeenkin metsiltä, niissä olisi miellyttävää kulkea sekä ihmisen että liitää lento-oravan.

Tällä hetkellä kuulen ja näen jatkuvasti, että tavanomaisissa hakkuissa tuhoutuu liito-oravan pesiä, vaikka ne periaatteessa selvitetään ennen hakkuita ja muutama hassu puu jätetään liito-oravaa varten. Homma ei siis todellakaan toimi. Liito-orava ei pysty jatkamaan elämistä muutaman suojapuun turvin, vaan joutuu muuttamaan muualle, jos selviää hakkuista hengissä ja on minne muuttaa.

Joulun maissa oli meillä päin sellainen tapaus, että ns. kolminkertainen liiturivarmistus Hattulan Hyrvälän Pähkinätien ns. tavanomaisessa hakkuussa petti. Saattoi tietenkin olla tahallistakin, niin kuin usein on. Sitä selvittää nyt poliisi Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen tekemän rikosilmoituksen johdosta. Usein luonnonsuojelurikoksista tehdyt ilmoitukset eivät johda sen kummempaan (poliisilla ei ole ns. resursseja). Tässä tapauksessa on jotain toivoa, että asia selvitetään, mutta puita ei saada takaisin pystyyn:

Joulukuussa luonnonsuojelupiirin työntekijä oli käynyt naapurimaanomistajan ilmoituksen perusteella paikalla ja merkinnyt liito-oravapuita. Kunnan ympäristöviranomainen oli myös selvittänyt asiaa ja tiedottanut maanomistajaa alueella esiintyvistä liito-oravista. Hattulan kuntaan ja Hämeen ELYynkin oli oltu yhteydessä liito-oravahavainnoista. ELYssä oli ainakin tarkoitus tehdä ehdotus metsäsuunnitelman muutoksesta.

Hakkuut oli aloitettu 14.1.2014. Tuolloin oli hakattu reitti metsätieltä peltokaistaleen itäpuolelle. Liito-oravapuut, joissa oli "säästä" ja "suojele" tai "naru ja liito-oravateksti", oli tuolloin säästetty. 19.1 havaittiin, että neljä suurta säilytettäväksi merkittyä kuusta oli kaadettu. Jo metsätietä tehtäessä oli mahdollisesti tuhottu liito-oravapuita. Liito-oravat olivat siirtyneet alueelle muutamia vuosia sitten idempää, missä oli tehty metsähakkuita.

Pellon pohjoispuolella olevien suurten, kaadettujen kuusten alta oli löytynyt eniten liito-oravan papanoita. Nämä puut olivat olleet keskeisin osa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa.

Tuntuu siltä, että jos asiat tehtäisiin ajatuksella, rauhassa ja kunnolla jatkuvan metsänkasvatuksen menetelmin, liito-oravatkin saisivat riittävää suojaa.

Sirpa Rautiainen
Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen pj
sirpa.rautiainen-@-aina.net