maanantai 13. tammikuuta 2014

Uusi metsälaki on tullut, iloitkaamme!

Metsälain muutoksella edistetään metsänomistajien valinnanvapautta oman metsäomaisuutensa hoidossa, parannetaan metsätalouden kannattavuutta ja puuta jalostavan teollisuuden toimintaedellytyksiä sekä metsäluonnon monimuotoisuutta.

Näin julistaa maa- ja metsäalousministeriö tuoreessa tiedotteessaan. Eli vapaus koittaa metsänomistajille, rahaa tulee lisää ja metsäluonto senkun jatkaa pelastumistaan. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Erirakenteis- eli jatkuvan kasvatuksen huomioonottaminen on laissa hoidettu todella tyylikkäästi; jatkossa kasvatushakkuu sallitaan toteuttaa myös ”...uuden taimiaineksen syntymistä edistävällä tavalla”. Sanaakaan erirakenteiskasvatuksesta tai jatkuvasta kasvatuksesta ei laissa ole. Jatkuva kasvatus on lainlaatijoille kuin karhu muinaissuomalaisille; pelottava vastustaja josta ei saa käyttää sen omaa nimeä vaan pitää keksiä kiertoilmauksia. Muuten sen voi vahingossa kutsua paikalle!

Jatkuvalle kasvatukselle ollaan (?) myöntämässä alemmat kasvatushakkuun jälkeiset vähimmäispuustopinta-alat tulevassa metsäasetuksessa. Vähennys on kuitenkin parhaimmillaankin keskimäärin 15 prosentin luokkaa, karuimmilla alueilla sekä koivuvaltaisissa metsissä ei ollenkaan. Aiemminkin on kuitenkin ollut sallittua alittaa kasvatushakkuun pohjapinta-alat tasaikäisestä poikkeavan metsän kasvatuksessa, joten todellista vapautusta ei ole syytä jatkuvan kasvatuksen harjoittajan odottaa. Sen sijaan metsänviljelijä saa huomattavia vapauksia; uudistuskypsyysrajat poistuvat täysin. Tästä lähtien miten pienen puuston tahansa saa pistää nurin kunhan vain lupaa kylvää siemenet tai istuttaa taimet tilalle. Jo nyt on monissa metsänhoitoyhdistyksissä ollut käytäntö esittää metsänomistajalle avohakkuuta ainoana vaihtoehtona jos vain metsä on millään tavalla saatu täyttämään uudistamiskypsyysrajat. Mitenkähän jatkossa käy...?

Luontaisen uudistamisen ongelmia saavuttaa vaadittava taimien keskipituus määräajassa ei ole huomioitu mitenkään, itse asiassa päinvastoin. Kun MMM laski pituusrajaa lausuntokierroksen jälkeen 50 sentistä 30 senttiin, palautti eduskunta pituuden takaisin puoleen metriin! Eli tämäkin (vähäinen) myönnytys luontaiselle uudistamiselle oli liikaa meidän Suurelle ja Viisaalle Eduskunnallemme.

Varsinaisen huipputason suorituksen teki kuitenkin maa- ja metsätalousvaliokunta; mietinnössään valiokunta päätyi esittämään eduskunnalle seuraavaa lausumaa:

Eduskunta edellyttää varmistamista lakia alemman tason säännöksillä, etteivät vesat ja siemensyntyiset lehtipuut tavoita havupuuvaltaisilla taimikoilla, muun muassa kuusitaimikoilla, istutustaimien keskipituutta.

Tämän sitten eduskunta hyväksyi. Nähtäväksi jää, miten valtioneuvosto aikoo suitsia asetuksellaan luonnon kuriin ja järjestykseen. Vai onko tässä uuden taimikonhoitopakon ja koivuvihan alku?

Sakari Hankonen
puheenjohtaja
Ekometsätalouden liitto ry
sakari.hankonen-@-gmail.com

torstai 2. tammikuuta 2014

Kuulemisia

Kävin syyskuussa ympäristövaliokunnassa kuultavana nyt voimaan tulleesta metsälakiesityksestä. Paljoa en odottanut enkä siinä suhteessa tullut pettymään.

Samaan aikaan oli myös edustajat MTK:sta ja metsäteollisuudesta. Heidän mukaansa lakiesitys on erinomainen, vapauttaa metsänomistajat melkein mihin vaan, monimuotoisuus lisääntyy jne. Oikein tuli murheinen mieli, kun kuuntelin MTK:n Jylhää. Sanoinkin hänelle pois lähdettäessä, että ruvetkaa nyt lopultakin ajamaan metsänomistajan asiaa ja irrottautukaa byrokraateista. Eipä tuo mitään ymmärtänyt. Keskustelu oli esitysten jälkeen tyhjänpäiväistä ja kysymykset joutavia. Eljas Pohtila oli tehnyt kokoomuksen Heinoseen vaikutuksen uhoamalla, että metsät ränsistyvät, jos niitä käsitellään eri-ikäiskasvatuksella. Sanoin, etteivät näytä ränsistyneen kansallis- tai luonnonpuistoissakaan. Murheellista, kun kuitenkin pitäisi olla kyse ympäristövaliokunnasta.

Erkki Lähde
metsänhoidon professori, emeritus
Hyvinkää