Salo ja Hakkarainen katsovat PEFC:n olevan tärkein työväline talousmetsien monimuotoisuuteen ja kestävän metsätalouden edistämiseen koska se on käytössä lähes koko maan talousmetsissä. Mielestäni se päinvastoin osoittaa PEFC-sertifikaatin toimimattomuuden; jos kaikki metsät ovat olleet ympäristösertifioituja yli vuosikymmenen, niin miksi metsäluonto jatkaa edelleen köyhtymistään?
Ympäristöjärjestöjen suosimassa FSC-sertifikaatissa voidaan nähdä, monista puutteistaan huolimatta, olevan aitoa tarkoitusta ja halua parantaa metsäluonnon tilaa. FSC rauhoittaa osan metsistä talouskäytön ulkopuolelle sekä rajoittaa osalla avohakkuita. Lisäksi vaatimukset lahopuiden säästämisestä ja suojakaistoista ovat kovemmat. Metsäjohtajien epäilykset ympäristöjärjestöjen motiiveista metsäluonnon suojelussa ovat näinollen perusteettomia.
Ero kahden sertifikaatin laajuudessa selittyy, paitsi vaatimustasojen erilaisuudesta, myös siitä että PEFC on tullut ikäänkuin metsänhoitomaksun kylkiäisenä eikä se ole vaatinut ylimääräistä taloudellista panostusta metsänomistajilta. FSC taas vaatii metsänomistajalta aktiivisuutta sekä taloudellisia uhrauksia joka pitäisi saada takaisin puusta saatavien tulojen lisääntymisenä. Metsäteollisuus ei halua maksaa lisähintaa FSC-sertifioidusta puusta. Tämä on syy miksi se liputtaa PEFC:n puolesta.
Sakari Hankonen
puheenjohtaja
Ekometsätalouden liitto ry
sakari.hankonen-@-gmail.com
puheenjohtaja
Ekometsätalouden liitto ry
sakari.hankonen-@-gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti