"Jokametsän" malli ratkaisee jatkuvaa vai jaksollista

Erkki Lähteen ja Olavi Laihon vastine Metsälehden numeron 24/2013 uutisointiin

Vuoden 2013 viimeisessä lehdessä uutisoitiin hauskasti uuden metsänhoidon menetelmän nimikyselystä otsikolla "Jatkuva voitti erkin". Tulos oli selvä jatkuvan kasvatuksen hyväksi, mikä osoittaa lukijoiden hyvää asiantuntemusta. Toimittajan perustelut jatkuvan kasvatuksen nimen käytölle olivat myös erinomaisen asiantuntevat. Samassa jutussa kuitenkin haastateltiin Matti Leikolaa ja Kari Mielikäistä ikään kuin tieteellisesti oikean ratkaisun varmistamiseksi. Nämä vastaukset eivät enää olleetkaan yhtä asiantuntevia.

Metsänhoidon kaksi päävaihtoehtoa ovat jaksollinen (nykykäytäntö) ja jatkuva (uusi) kasvatus. Erottavana tekijänä on suhtautuminen puuston peitteellisyyden säilyttämiseen eli kasvatustavoitteeseen. Jaksollisessa kasvatetaan yleensä yhtä latvus- eli puukerrosta raivaten ja alaharventaen pienet pois. Puustoa siten tasarakenteistetaan. Uusi jakso aloitetaan useimmiten avohakkuun jälkeen istutuksella. Luontaisessa uudistamisessa siemen- tai suojuspuilla puustoa on lyhyen ajan kaksi kerrosta eli erirakenteista. Jaksollista tavoitetta voidaan soveltaa kaikissa metsiköissä.

Jatkuvassa kasvatuksessa metsä säilytetään jaksollisesta poiketen jatkuvasti puustoisena. Hakkuussa poistetaan pääasiassa tukkipuun kokoisia puita kuitenkin hoitaen koko puustoa. Alikasvokset ja muut pienet puut säästetään eli raivausta ja alaharvennusta ei tehdä. Jos pientä puustoa on niukasti, tehdään voimakas luontaista uudistumista edistävä ja nopeuttava yläharvennus, jota voidaan kutsua myös yläharvennusperiaatteella tehdyksi siemen- tai suojuspuuhakkuuksi. Puustoa siten erirakenteistetaan. Siten jatkuvaa kasvatusta voidaan tehdä myös missä tahansa metsikössä pienestä taimikosta varttuneeseen puustoon. Helpoimmin kasvatustapaa voidaan tehdä puustossa, jossa puiden määrä pienenee koon suuretessa.

Edellä esitetty jo osoittaa, että puiden ikä on huonosti käyttökelpoinen puuston tunnus. Se on epätarkka sekä useissa tapauksissa vaikea ja työläs määrittää. Se toimii tasarakenteisessa yhden puulajin istutuspuustossa. Sekapuustossa ja erityisesti erirakenteisessa puustossa se ei toimi lainkaan. Koko metsässä eli useiden lajien ekosysteemissä yhden iän määrittäminen ei ole edes mielekästä. Näin ollen iän käyttäminen puuston rakenne- tai kasvatustermeissä ei myöskään ole järkevää. Tasa- ja eri-ikäisrakenteisen käsitteen sijasta on tarkempaa ja käytännöllisempää käyttää käsitteitä tasa- ja erirakenteinen. Samoin on mielekkäämpää puhua jatkuvasta ja jaksollisesta kasvatuksesta kuin tasaikäis- ja eri-ikäiskasvatuksesta. Puut kasvavatkin yleensä enemmän koon kuin iän mukaan.

Jotta metsän kasvatusratkaisut olisivat mahdollisimman selkeitä, tarkkoja ja riippumattomia ennakkokäsityksistä, viime vuonna on kehitetty ja julkaistu ns. Jokametsän kasvumallit (Oppikirja: Alikasvoksesta ylispuuksi). Ne perustuvat laajaan ja monipuoliseen aineistoon, muun muassa VMI-tietoihin. Ne ovat yhtä käyttökelpoisia sekä tasa- että erirakenteisille metsille taimikoista varttuneisiin puustoihin. Jokametsän mallia varten tarvitaan helposti ja tarkasti mitattavat tiedot metsiköstä. Niiksi riittää sijainnin ja kasvupaikan lisäksi puulajeittainen runkolukujakauma.

Jokametsä simuloi kullekin metsikölle automaattisesti parhaan tai muun halutun käsittelyn puuston rakenteesta riippumatta puusto- ja kannattavuustunnuksineen. Niistä metsänomistaja voi sitten valita haluamansa. Päätös tehdään helposti erikseen jokaiselle hakkuukerralle sallien metsänomistajan niin halutessaan ottaa seuraavalla kerralla käyttöön toisenlaisen kasvatusvaihtoehdon. Ei tarvita muuttuvassa maailmassa hamaan ikuisuuteen kahlitsevaa suunnittelua.



Olavi Laiho
MMT
Parkanon tutkimusaseman emeritusjohtaja

Erkki Lähde
metsänhoidon professori, emeritus
Hyvinkää