Metsäteistä

Blogi julkaistu alunperin Permaculture Boys: Metsäteistä

Tyrnävän kunnassa kylmälänkyläntien varressa sijaitsee massiivinen metsätieverkosto. Kyseessä on Jauran metsätie, joka on taannoin rakennettu metsäteollisuuden tarpeisiin.

Nyt alueella tapahtuu ja suunnitteilla on uusi metsätie hankenimellä Lauttanevan metsätie. Lauttanevan metsätie koskettaa minua koska se tulisi omille mailleni, vaikka en sitä missään tapauksessa halua.

Tie suunnitellaan suuren aapasuoalueen, natura luonnonsuojelualueen ja metso kohteiden läheisyyteen. Alueella on jo vanhaa metsätieverkostoa länsipuolella temmesjoen läheisyydessä jauran tien lisäksi. Myöskin paljon vanhoja pengerteitä on alueella ja hakkuut ovat yleensä tehty tyrnäväjoen ollessa jäässä. Uusi tie joen lähellä tulee osittain vain 300 metrin päähän jo olevasta pengertiestä.

Kartan etelä ja pohjois-osissa mustalla merkitty suunniteltu metsätie. Punaisella merkityt jo olemassa olevia pengerteitä.

Tulevaisuudessa viisas metsänomistaja pyrkii eri-ikäiseen metsään. Nykyinen metsätalous sallii jatkuvan kasvatuksen mallin, joten väistämättä harsinta-, poiminta- ja pienaukko- hakkuut tulevat lisääntymään ja puumäärät pienenemään. Metsänomistaja saa tuloja kahdenkymmenen vuoden välein metsästä hakkuita tehdessään. Vain isot puut poistetaan ja pienet jätetään kasvamaan, joten puumäärät jäävät nykyisen avohakkuumalliin verrattuna pienemmiksi. Metsätalouskone ajaa metsään tekien taimettumisuraa uusille taimille ja ajaa sitten yksinkertaisesti eri reittiä takaisin puita hakatessaan. Koneita kehitetään uuden metsätalousmallin mukaiseksi tulevaisuudessa, jotka sopeutuvat eri ikäisen metsän hoitoon.

Mihin me tarvitsemme enää massiivisia metsäteitä rikkomaan hienojen alueiden kokonaisuuksia? Usassa ennallistetaan vanhoja metsäteitä eroosion estämiseksi. Hakkeella peitetään metsätie, johon ympätään sienirihmasto, joka siirtää ravinteita ja pitää maamassoja kasassa. Kirjoituksen lopussa lisää uusinta tiedettä metsäteiden haitoista. Uskoisin että tulevaisuudessa metsäpalstoista, jotka eivät ole metsätieverkostossa maksetaan isompia summia kuin pirstaleistuneista metsäkokonaisuuksista. Ei me tarvita enää talousmetsää sitä on Suomessa tarpeeksi.

Kuka maksaa metsätien? No metsänomistajat tietenkin vapaasta tahdostansa. Valtio tukee tätä hulluutta ja Otso metsäpalvelut tietenkin suunnittelee ja rakennuttaa tiet. Metsätie ei ole pelkästään rahallisesti kallis vaan sen valmistukseen kuluu mieletön määrä luonnonresursseja.

Monta tonnia maaperää pitää räjäyttää, jotta soraa saadaan ajettua fossiilisissa polttoaineilla tien alle? Satojen ojaputkien valmistukseen palaa suuri määrä öljyä. Suurin betonista rakennettu Tyrnäväjoen ylittävä siltakaan ei luonnonresursseja säästä. Betonin valmistus on todella epäekologista ja kiihdyttää ilmastonmuutosta entisestään. Betonin valmistamiseen on jo hyviä vaihtoehtoja olemassa. Toivoisin että muutkin metsätien osakkaat pohtisivat metsätien rakentamista globaalista näkökulmasta. Mutta tuohan metsätie töitä!! Mitä väliä on töillä jos ne on täysin turhia töitä jotka vielä rahoitetaan veronmaksajien kustannuksella??

Metsäteollisuus on vuosien varrella manipuloinut lainsäätäjiä ja metsänomistajia kasvattamaan metsää nopeasti ja paljon. Eihän me mitenkään voida kilpailla metsänkasvussa edes keskieuroopan maille saatika sitten tropiikin maille? Viisas metsänomistaja panostaa jatkuvalla kasvatuksella laatuun eikä massaan. Tiheäsyistä tukkia on nykyään vaikea Suomesta löytää.

Puurakentaminen on maailmalla kovassa nousussa. Kävin Salt Lake Cityssä kuuntelemassa maailman johtavinta puurakentamisen professoria Andy Buhanania. Puusta rakentaminen on enemmän kuin hiilineutraalia, koska hakatusta puusta rakennetaan talo ja uusi puu istutetaan. Taimi sitoo hiiltä ilmakehästämme jo nuorena ja jatkaa sitä koko elinikänsä ajan. Jokainen kerrostalo ja omakotitalo Suomessakin voitaisiin rakentaa puusta. Tulevaisuudessa tarvitsemme hitaasti kasvanutta laatutukkia mielummin kuin sellukattilaan päätyvää laadutonta tukkia.

Mikäli haluat tutustua metsätutkijoiden globaaliin keskusjärjestöön voit lukea IFRON World Congressin ohjelman täältä.

Juttelin naapurini matiaksen kanssa joka ajaa kuvassa olevaa kuljetusautoa. Hän sanoi että talvella jäädytetään penkkatiet, suot ja joenylitykset. Kahden viikon päästä jäädytyksestä ajetaan puukuorumat hakkuilta pois ilman minkäänlaista isoa tieverkostoa.

Kyseinen laite kuvassa syö polttoainetta 50 litraa tunnissa. Fossiiliset luonnonvarat ovat häviämässä maapallolta ja eläkeikäiset metsänomistajat luulevat että tuleva sukupolvi jotenkin hyötyy massiivisista metsäteistä. Mikä korvaa 50 litraa dieseliä tommoiselle laitteelle? Riittääkö sähköakuista tehot? Teknologian kehittyessä huimaa vauhtia ja poimintahakkuiden lisääntyessä voi hyvinkin olla että 50 vuoden päästä moto leijuu magneettikentässä maapinnan yläpuolella.

Kuka hyötyy metsätiestä? Suuret metsäkorporaatiot pääsevät isoilla rekoillansa hakemaan entistä isompia puukuorumia avohakkuilta. Metsänomistajalle kerrotaan että he saavat isomman summan korjatuista kuutioista kun alueella on metsätie.

Metsäkeskus (nykyään Otso metsäpalvelut) suunnittelee metsätiet sekä antaa luontoarvoja rikkovan metsälain 11 pykälän poikkeusluvan mikäli metsätie rikkkoo metsälain 10 pykälän säännöksiä.

Metsälain 11 pykälä:

Metsäntuoton vähenemistä tai muuta taloudellista menetystä tai haittaa, mikä ei ole vähäistä, metsäkeskuksen tulee maanomistajan tai erityisen oikeuden haltijan hakemuksesta myöntää poikkeuslupa toteuttaa hoito- ja käyttötoimenpiteet tavalla, josta asianomaiselle aiheutuva menetys jää vähäiseksi.

Menetys katsotaan vähäiseksi, kun 10 §:n mukaisten kohteiden käyttörajoitusten aiheuttama taloudellinen menetys on pienempi kuin neljä prosenttia poikkeusluvan hakijan sen metsäkiinteistön markkinakelpoisen puuston arvosta, jolla käsittelyalue sijaitsee, tai alle 3 000 euroa.

Yllä oleva lakipykälä siis selvällä suomen kielellä tarkoittaa sitä että luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle on laitettu euromääräinen hinta. Mikäli suurempia luontoalueita haluaa suojella 3000 euroa täytyy hyvinkin nopeasti.

Otso metsäpalvelut anoo valtiolta avustusta metsätien rakentamiselle ja rakentaa vielä metsänomistajien maksaessa metsätien. Miten sama organisaatio voi suunnitella metsätiet ja myöntää poikkeusluvan sen rakentamiselle? Hyvin todennäköisesti luontoarvoja raiskaava poikkeuslupa myönnetään, koska muuten Otso tai mikään muu organisaatio ei voisi tietä rakentaa. Ely keskukselta valiteltiin tilannetta ja toivottiin lakimuutosta käytäntöön. Mielestäni puolueettoman organisaation tulisi myöntää poikkeuslupa metsätien rakentamiselle eikä organisaation joka sen suunnittelee ja rakentaa.

Elykeskus antaa Metsäkeskukselle lausunnon alueen luontoarvoista. Kyseessä on kuitenkin pelkkä lausunto miten tie pitäisi rakentaa, mutta ei tietääkseni sido rakentajaa mihinkään. Ely keskuksen mukaan poikkeuslupa on tilastojen mukaan melkein aina myönnetty mikäli taloudellinen haitta menee luontoarvojen edelle.

Voidaanko siis kyseenalaistaa koko metsälain 10. pykälän merkitys?? Kymppipykälällä suojellaan vain pieniä metsäpalstoja, vaikka tiedämme että isot metsäkokonaisuudet ovat riistalle, biodiversiteetille ja metsäekosysteemille elintärkeitä. Riippumaton laadunvalvonta puuttuu kokonaan. Metsäkeskuksella on monia, osin keskenään ristiriitaisia tavoitteita ja tehtäviä. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ei pidetä niin keskeisenä tehtävänä kuin metsien hakkuiden edistämistä. Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskevat tiedot ovat salaisia ja vain metsäkeskuksen ja metsänomistajan tiedossa. Tietojen salailu saattaa olla keskeisin syy METE-kartoituksen ja metsälain toimeenpanon epäonnistumiseen.

Lisäksi lainvastaisista toimista on rangaistu vain hyvin harvoin, ja silloinkin rikos on ollut tekijälleen taloudellisesti kannattava (Laakso ym. 2003). Metsäkeskukset tulkitsevat metsälain vastaiset erityisen tärkeiden elinympäristöjen hakkuut ainoastaan metsärikkomuksiksi (rikoksen vanhenemisaika 2 vuotta) eivätkä metsärikoksiksi (rikoksen vanhenemisaika 5 vuotta).

Epäilen että tien rakentamiskustannukset metsänomistajalle ovat taatusti suurempia kuin paremman hinnan erotus normihinnasta. Lisäksi metsänomistaja ei koskaan saa edes tietää paljon puukaupassa korjuukustannukset ovat. Pystykaupassa korjuun urakointi piilotetaan sitomalla se puun kauppaan. Puun myyjä on pystykaupassakin korjuu-urakan antaja ja korjuun maksaja. Urakoitsija on puunostaja/metsäyhtiö. Yhtiö määrää oman urakointipalkkansa ja puunostajana vähentää sen etukäteen puunmyyjän bruttotulosta (tehdashinnasta). Puukaupan sopimukseen kirjoitetaan vain jäännös, jota nimitetään kantohinnaksi. Puunmyyjä ei tiedä bruttotuloaan eikä siitä vähennettyä metsäyhtiön korjuupalkkaa. Ekometsätalouden liiton sivuilla lisä infoa pystykaupoista.

Lauttanevan metsätiehanke tulisi tuhoamaan alueen hienoimpiin soihin kuuluvan Pirttinevan ja pirstaloimaan hienon metsätiettömän luontokokonaisuuden. Voisko alueesta mielummin suunnitella vaikka luonnonsuojelualuetta tai marjastus ja sienestysmetsiä, joista hyötyisivät muutkin kuin metsäteollisuus?

Lauttanevan metsätie kokonaisuudessaan. Tyrnäväjoen ylittävä silta tulee maksamaan erittäin paljon. Näin suurta ylityspaikkaa ei koko joen yli vielä ole. Betonin valmistaminen vie valtavan määrän luonnon resursseja.

Opin kahdenkymmenen vuoden jälkeen sytyttämään tulen päältäpäin. Koko ikäni olin tunkenut koivun kaarnat puiden alle luullen puiden palavan paremmin. Fakta on että puut palaa puhtaammin ja paremmin kun kaarnat laittaa puiden päälle. Opin virheestäni ja käytän parempaa tietoa ja tekniikkaa nykyään. Olisko suomen metsäteollisuudenkin aika jättää vanhat ajatusmallit ja siirtyä luontoa säästävään metsänhoitoon? Arviolta joka päivä kuolee noin 14 lajia sukupuuttoon maapalloltamme. Me emme koskaan voi edes tietää mitä kallisarvoisia kasvilääkkeitä, sieni- ja eläinlajeja menetämme taloudellisen kasvun kustannuksella.

Kerran metsäkeskuksessa kysyin että riittäisikö Suomelle puu jos metsää hoidettaisiin pelkästään kangasmailla. Vanhempi herrasmies vastasi myönteisesti. Kysyin häneltä että miksi soisella pohjois-pohjanmaalla ylipäätänsä harjoitetaan metsänhoitoa. "Mitä me täällä sitten tehtäisiin" oli miehen vastaus. Kapitalistinen järjestelmä on porautunut hyvin syvälle ihmisten mieliin ettei muuta järjestelmää voida edes kuvitella. Resurssipohjaisen talouden malli, degrowth liike, permakulttuuri, open source science, ekometsätalous ja vierailu Findhornin ekokylään ovat avanneet omat silmäni hyvistä vaihtoehdoista kapitalismille. Global Ecovillage Networkin toiminta on konkreettinen esimerkki kestävästä elämäntavasta joka voi syrjäyttää tuhoisan kapitalismin. Ihmismielen luovuus on rajoittamaton...ainoa mikä sitä jarruttaa on uusliberalistinen talousmalli.

Säästetään Pirttineva tuleville sukupolville.

Muusikko taiteilija kaverini kommentti loppuun. Keskiverto nykyihminen elää noin 80 vuotta. Metsän kiertokulku on pohjoisessa huomattavasti pidempi. Miksi meidän pitäisi puuttua niin lyhyessä ajassa luonnon kiertokulkuun? Ollaanko me tosiaan kuviteltu että metsä ei pärjäisi jos me ei sitä hoidettaisi?? Luonto on meidän luonut ja me olemme osa luontoa.

Christian Lankinen
Metsätalousinsinööri
Rovaniemi

Lähteet:

Pykälä, Juho. SUOMEN YMPÄRISTÖ 32 | 2007 Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ja luonnon monimuotoisuus – esimerkkinä Lohja

250 XXIV IUFRO World Congress Sustaining Forests, Sustaining People: The Role of Research

The International Forestry Review Vol.16(5), 2014 249

The relationship between forest roads and aquatic habitat conditions in western Montana, USA. Black, T. (U.S. Forest Service, USA; tblack@fs.fed.us), Al-Chokhachy, R. (U.S. Geological Survey, USA; ral-chokhachy@usgs.gov), Rieman, B. (U.S. Forest Service, USA; brieman@blackfoot.net), Carlson, A. (The Wilderness Society, USA; anne_carlson@tws.org), Thomas, C., Luce, C., Hendrickson, S. (U.S. Forest Service, USA; cathomas@fs.fed.us; cluce@fs.fed.us; shendrickson@fs.fed.us).

Forest roads can degrade aquatic ecosystems by altering hydrologic, wood, and sediment regimes, degrade water quality, and reduce habitat suitability for aquatic biota. Often sedimentation is singled out as a dominant contributor to degradation. There are currently over a million kilometers of low volume road on public lands in the United States, but declining timber harvest has reduced the capacity to maintain these systems. We address the need for prioritizing road restoration by merging two proven monitoring approaches to develop a new understanding of road impacts on aquatic ecosystems. First, we apply an empirical methodology known as the Geomorphic Roads Analysis Inventory Package (GRAIP) to locate and estimate fi ne sediment generation on road surfaces and delivery to streams. We link the GRAIP monitoring with stream channel monitoring using the PACFISH-INFISH Biological Opinion (PIBO) protocol to develop local relationships of road effects with in-channel responses. Early results from an investigation of 4 sub-watersheds in Montana support conceptual models linking high road densities with increased fine sediment within streams, but indicate a small percentage of roads are responsible for the majority of fine sediment delivered from road surfaces. Preliminary results support strategically improving necessary roads and removing unneeded legacy roads when appropriate.

Assessing controls on sediment delivery from forest roads. Luce, C., Black, T. (U.S. Forest Service Research, USA; cluce@fs.fed.us; tblack@fs.fed.us).

Not all sediment generated on forest roads reaches streams. The high infi ltration capacity and roughness of the forest fl oor help trap sediment on slopes below roads. In assessing the contribution of roads to stream sediment, accounting for delivery is an important step for which there is limited theory and observation. Observations of delivery and non-delivery from road drainage features were collected across 6 basins in Northwest Forests, each with several thousand drain points. We used local logistic regression to estimate conditional probabilities of delivery to compare multiple hypotheses regarding controls on sediment delivery from forest roads, including distance to stream, slope, contributing segment length, estimated sediment load, and slope position. Distance to stream consistently provided the strongest model across the diverse range of basins examined, with strongly non-linear reductions in delivery with distance. Different basins yielded different parameters for the relationship. Insights from this work may be helpful in better design of road networks to reduce delivery to streams.

Road sediment production and delivery: effects of management activities and climate change. Stafford, A. (Water Quality Control Division, State of Colorado, USA; all.stafford@state.co.us), MacDonald, L. (Colorado State University, USA; lee.macdonald@colostate.edu).

Unpaved roads are often the major source of anthropogenic sediment in forested watersheds. This study in the southern Sierra Nevada in California evaluated the changes in road sediment production and delivery due to: 1) graveling, grading, and waterbar ; and 2) the projected shift from snow to rain. Sediment production was measured from nearly 100 road segments over 2–5 years in the rain-dominated José Basin and the higher elevation, snow-dominated Kings River Experimental Watershed (KREW) study area. Detailed road surveys assessed segment characteristics and road-stream connectivity. Mean sediment production from native surface roads in José Basin was 1.8 kg m –2 /yr versus 0.13 kg m –2 /yr at KREW. Thirty percent of the roads in José Basin were connected to the stream network as compared to just 3% of the roads in KREW. Gravel had little effect on road sediment production in José Basin due to the poor quality and coverage of the rock and higher rainfall intensities, but signifi cantly reduced sediment production at KREW. Grading increased sediment production by 3–8 times. The results show a wide divergence in the effects of different management strategies, and that road sediment production and delivery may increase by orders of magnitude as precipitation changes from snow to rain.