ekometsä: Mistä METSOssa on kyse?

Kun kerron työskenteleväni METSO-ohjelman eli Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman parissa, tulee kuulijalle yleensä tylsistynyt katse silmiin viimeistään toimintaohjelma-sanan kohdalla. Sana maistuu byrokratialle, ja mieleen hiipii epämääräinen ”kehittäminen” sekä muut paperin- ja kokouskahvinmakuiset termit. Omassa työssä tietokoneen näppäimistön naputus on kieltämättä tutumpi ääni kuin palokärjen komea rummutus.

Metsänomistajille ja monille muille METSO on kuitenkin kaikkea muuta kuin kuivaa byrokratiaa.

Keskitytään siis hetki toimintaan, ei ohjelmaan. METSOn perusperiaate on yksinkertainen: metsänomistajalle annetaan vapaus valita luontoarvojen säilyttämisen ja metsänkäsittelyn väliltä, ja tehdään ensimmäisestä taloudellisesti suunnilleen yhtä kannattavaa kuin jälkimmäisestä. METSO tarjoaa siis rahaa metsien suojelusta ja luonnonhoidosta, jos metsänomistaja niin haluaa.

Toimintasankarit löytyvät ELY-keskuksista ja Suomen metsäkeskuksesta. Näiden talojen METSO-väki arvioi metsänomistajan ehdottaman kohteen luontoarvot ja puuston, ehdottaa sopivaa rajausta kriteerit täyttävälle alueelle ja arvioi maksettavan korvauksen suuruuden. Metsänomistaja voi pyytää arvion ja harkita halutessaan vielä muita vaihtoehtoja.

Korvaus perustuu pääsääntöisesti kohteen puuston arvoon, ja on yksityisen suojelualueen perustamisen yhteydessä verovapaata tuloa metsänomistajalle. Ympäristötuella korvattavien määräaikaisten sopimusten tulo on verollista. Myös talousmetsien luonnonhoitoon on tukea ja osaamista tarjolla.

METSO on ollut toiminnassa vuodesta 2008. Vuoden 2013 loppuun mennessä ELY-keskuksissa on huhkittu luonnonsuojelulain mukaisia METSO-sopimuksia yhteensä lähes 30 000 hehtaarille. Suomen metsäkeskuksessa on toteutettu ympäristötukisopimuksia suunnilleen sama määrä. Lisäksi Metsäkeskus on hoitanut ja kunnostanut luonnonhoitohankkein noin 3500 hehtaaria esimerkiksi lehtoja, perinnebiotooppeja ja pienvesi- tai suokohteita.

@ Seppo Tuominen

METSO-toimintaelokuva olisi kuitenkin tylsä – pahikset puuttuisivat. Metsänomistajat, metsäteollisuus, viranomaiset ja ympäristöjärjestöt puhaltavat METSOssa yhteen hiileen, sillä vapaaehtoisuus ja monipuoliset luontoarvojen turvaamiskeinot saavat kannatusta kaikilta. Hämmästyttävän monitahoinen toimijajoukko ahkeroi METSOn kulisseissa tehden suojelualueiden hoitoa, viestintää, tutkimusta, koulutuksia ja sitä kuuluisaa ohjelman kehittämistä.

Kuka METSOsta lopulta eniten hyötyy? Tyytyväinen metsänomistaja, jolla on paksumpi lompakko ja parempi omatunto? Tyytyväinen virkamies, joka laskee saavutettuja hehtaarimääriä? Vai kenties kostealla metsänpohjalla viihtyvä uhanalainen sieni tai sammal, metsän hiljainen asukas, jonka ohi palokärki vilahtaa kohti järeässä haavassa olevaa pesäkoloaan?